Minä tai Lilja

Minulla on kuulemma liian tarkka nenä. Haistan hyvin herkästi pieniä vivahteita ja jopa yksi kiva yölamppu sai lähtöpassit, koska se haisi liikaa sähkölle.

Erilaiset tuoksut tuovat muistoja menneisyydestä. Aurinkorasva, tietty saippua, korianteri, savu.. niillä kaikilla on omat merkityksensä muistojen kannattelussa. Olen jopa säilyttänyt teinivuosieni parfyymipullojen loppuja, sillä kun avaan korkin, palaan muistoihin tuoksujen kautta. Joskus olen kokenut sekalaisia hetkiä metrossa kun vieressä istuva on tuoksunut tismalleen samalle kuin joku muu, johon tuoksun yleensä yhdistän. Lapsen tuoksu on tietysti maailman paras. Miten ihanaa on kömpiä tuhisevaan lapsen kainaloon ja nukahtaa siihen pehmoiseen unen tuoksuun.

Meidän perheessä meillä kaikilla on omat leikkisarjakuvahahmot. Minä en ole supermies, vaan Supernenä.

Joskus nenä tekee tepposet.

Rakastan liljoja, ja aina aika ajoin ostan kauniin kimpun kotiin. Nytkin halusin ilahduttaa pahvilaatikoihin pakattua kotia tuoreilla kukkasilla. Lähes aina käy kuitenkin niin kuin tälläkin kertaa. Parvekkeelle päätyivät, sillä kimppu haisee makkaralle. Minä ja liljat emme valitettavasti mahdu samaan huoneeseen.