Mausteentuoksuinen metsä

Esikoiseni päiväkoti on sitten mahtava. Ipanat temmeltävät päivät ulkosalla kuin Ellun kanat. Lapset taisivat käydä sisällä viime kevään aikana kerran leipomassa pullaa, muun ajan he hilluivat pihamaalla, metsissä, puissa, pelloilla ja milloin missäkin lammella. Joskus hakiessani lastani kotiin löysin hoitajankin puusta.

Koska kuulemme niin paljon tarinoita taikametsästä, päätimme tehdä pienen retken perheen kesken päiväkodin läheiseen metsään. Eväitä reppuun, pikkutyttö toiseen reppuun, oksa kävelykepiksi ja matkaan.

Vietimme ihanan tuokion metsässä. Lehtiä oli niin paljon, että niissä saattoi kahlata, maa tuoksui mausteiselle ja aurinko paistoi niin kirkkaasti, että tuntui melkein keväältä. Päiväkodin leikkipaikalla näytti juuri siltä miltä meille oli kerrottu. Vapaalta ja vähän jännältä. Lapsilla ei ole siellä leluja, mutta mielikuvitusta rekkalasteittain.

Että Helsingissäkin voi viettää päivää niin, että näkee lehmiä, valkoposkihanhia ja khakihousuisia lintubongareita.

Olen ehdottomasti kesäihminen. Lasteni kautta alan pikku hiljaa ymmärtää, että jokaisessa vuodenajassa on kuitenkin oma kutkuttava viehätyksensä.