Myönnän, että minusta on tullut perhekeskeinen keski-ikäistyvä nainen. Rakastan kaikkea, mikä tekee lapseni onnelliseksi, ja vietän lähes kaiken vapaa-aikani perheeni kanssa. Olen huomaavinani samoja oireita lähipiirissäni.
Kavereita, joiden kanssa ennen notkuttiin aamuun asti baareissa jutellen musiikista, paasaten politiikasta, jaaritellen joutavista, tavataan nykyisin lasten kanssa perheinä. Voi että kun kuulostaa aikuiselta sanoa, että meillä on ystäväperheitä. Mutta niin se vaan nyt on, ja olen iloinen siitä.
Usein ystävien kanssa sovimmekin, että tapaamme vaikkapa Heurekassa (sillä lapset pitävät siitä), tai menemme kahville Kamppiin (koska sinne mahtuu lastenrattaat). Joskus tapaamme myös juhlien, kuten kesän päättäjäisissä ystäviemme takapihalla:
 |
| Ohjelmassa oli riksa-ajelua lapsille (äiti olisi halunnut myös). |
 |
| Hyvissä juhlissa pitää olla seremoniamestari. |
 |
| Katu vapaaksi taiteelle! |
 |
| Bändi mahtui terassille. |
 |
| Nyyttäripöytä oli lasten mieleen. |
Kesän ilot lennähtävät syysmyrskyjen mukana muualle, mutta onneksi edessä on monia syyskekkereitä ja tunnelmallisia talvihippoja. Lasten kanssa tietysti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti