Sunnuntaikävelyllä

Tänään meitä huvitti tehdä jotain kivaa. Lähdimme kävelylle ja kurkistamaan Kulttuuritehdas Korjaamon markkinoita ja näyttelytiloja. Minä tykkään tämän tyyppisistä paikoista, joissa säilytetään jotain vanhaa ja hienoa, ja pakataan se vielä täyteen kaikille sopivaa ja kiinnostavaa sisältöä. Meillä myös lapset olivat haltioissaan paikasta, eivätkä olisi halunneet lähteä kotiin ollenkaan.

Sisällä on mm. vanhoja kunnostettuja ratikoita, joissa lapset voivat leikkiä ja istuskella kyydissä. Korjaamolla toimii myös tosi kiva kahvila, jonne menemme varmasti uudestaan.

Vanhassa spårassa sai toimia lipunmyyjänä.

Korjaamon markkinoilla oli myynnissä erilaisia käsitöitä. Itselleni mukaan tarttui vanutäytteinen avaimenperä, joka saa auttaa säilyttämään varaston avaimet tallessa.

www.peikonpoika.fi

Pala kohdalleen

Olen tässä jo hieman kipuillut eroani kuntokeskuksesta, jossa olen ollut asiakkaana vuosikausia. Vaikka pääasiassa juoksen, pidän myös jumpasta etenkin talviaikaan kun ulkona on sata astetta pakkasta.

En ole koskaan hikoillut jumppavideoiden tahtiin, kotipunttailukin on lähinnä lasten kanssa leikin varjolla heilumista tai vähän painon kädessä roikottamista leffaa katsoessa. En pidä irtopainojen ulkonäöstä, ja koska ne on piilotettu niin hyvin kaappien uumeniin, niitä esiin kaivaessa innostus jumppaan ehtii jo hiipua.

Nyt olisi kuitenkin tarjolla uudenlainen konsepti, josta jopa tämä minimalisti saattaisi innostua. Hintakaan ei ole aivan kammottava, sillä tuotteen saa osamaksulla, joka vastaa kahden ihmisen kuukausittaista kuntosalikorttia. Tällainen kuntosali voisi mahtua pienempäänkin asuntoon.

www.omasali.fi

Kirjekuoren avajaiset

Mieheni kanssa me ollaan vähän huonoja muistamaan toistemme merkkipäiviä. Hääpäiväkin aina lipsahtaa ohi, ei me kyllä oikeasti edes muisteta, mikä päivä se oli kun piipahdimme maistraatissa. Lahjoja emme juurikaan osta juhlapäivinä. Monta vuotta joulutkin on juhlittu siten, että ostamme yhdessä kotiin jotain tarpeellista, tai korjaamme auton tai jotain muuta yhtä romanttista.

Meillä ostetaan lahjoja yllättäen. Aina silloin tällöin kun löytää jotain toiselle sopivaa, teemme yllätyspaketteja ja ihastumme taas vähän lisää.

Nyt jostain tuli kirjattu kirje. Lapset lähtivät isän mukaan ostamaan maitoa postista ja toivat minulle ison kirjekuoren. Avajaisjuhlissa sain paljon haleja ja pusuja, ja lapset avasivat lahjan puolestani.

Sain kauan salaa haaveilemani kirjan.

Kirjan muotoinen suojus Macbookille esimerkiksi  täältä.

Päänsärystä pirskeisiin

Jotkut päivät muuttavat olomuotoaan kesken kaiken. Onneksi. Aloitin aamuni räjäyttävällä päänsäryllä, ja ajattelin, ettei tästä päivästä päivää tule. Lapset tulivat ihailtavasti vasta aamuseitsemältä pussailemaan minua hereille (ja rehellisesti sanottuna hyppimään päälläni). Sain itseni nostettua, vaikka olisin voinut vannoa, että sängyssä oli magneetti, niin hyvin selkä painautui sängyn pohjalle.

Pidin tänään vapaata ja päätin, ettei varmasti siivota yhtään, ei edes pedata sänkyjä vaan lähdemme kaupungille. Ulkoilun jälkeen valloitimme kahvilan pariksi tunniksi, jonka aikana söimme ja joimme niin, että herkempivatsainen luulisi, ettei illan syntymäpäiväjuhlilla menisi enää yhtään makeaa. Väärin luultu!

Öh, kengät sohvalla ja Aku Ankka.. 

Voi kuinka pieninä murusina onkaan mun leipäni kahvilassa.

Illan kissajuhlat olivatkin sitten kovaa peliä Bostonissa. Pääosin alle 4-vuotiaista koostuva juhlakansa tiesi, miten juhlitaan. Ensin syötiin niin että melkein pyörrytti, sitten leikittiin vimmalla, lopuksi itkettiin kuorossa. Kunnon juhlat siis.

Syntymäpäiväsankarin isä toimi hovikuvaajana juhlissa.

Tilkku päässä

Koska minun olisi pitänyt tehdä tässä iltasella vähän töitä, minä päätin siivota ompelukaapin. Kaikenlaisia tilkkuja sitä onkin tullut säilytettyä. Pitäisi useamminkin kurkkia, mitä laatikon pohjilla lymyää. Siinä kamppeita pakatessani tuli kietaistua muutama tilkku ompelukoneen kautta.

Yritin lahjoa ipanat kuvausta varten paikoilleen leipäpalalla ja kirjoilla, mutta en silti onnistunut saamaan hatuista kuvaa, sillä meillä oli pilkkopimeää ja lapset iltavillejä. Huomenna on vapaapäivä, joten mekastakoon vaan.

Talon toinen puoli

Koti on minulle erityinen paikka. Tukiasema, joka on pysyvä elementti tässä hektisessä ja touhukkaassa elämässä. Koti on turvallinen paikka, jonne mikään paha ei pääse. Sieltä toivon lapsilleni onnellisia muistoja ja itselleni hyvää mieltä (ja lumitöitä) loppuelämäksi.

Nyt kun olen tosi onnellinen talokaupoista, olen innostunut entistä enemmän kaikesta kotiin ja sisustamiseen liittyvästä. Sen sallin itselleni ja rakastan jo nyt sitä, miten ihanalta kotini tulee näyttämään.

Silti, joskus käy mielessä, että..

Kuvat otin Johannesburgissa, Etelä- Afrikassa.

Toivoisin, että kaikilla olisi turvallinen paikka johon palata.

Hengaavat ostokset

En ole oikein uskaltanut vielä hankkia uuteen kotiin juurikaan mitään uutta. Näyttää siltä, että saamme kyllä koko talon täyteen vanhoistakin tavaroistamme, päätellen siitä, miten paljon on jo nyt pakattu ilman, että kodissa näkyisi yhtään tyhjenemisen merkkejä.

Ihmisen mieli on kummallinen, silloin tällöin kaipaa kotiin kuitenkin jotain uuttakin ihasteltavaa.

Koska en viitsi ennen muuttoa kuitenkaan hankkia tapettia, ostaa sohvaa tai tilata ulkomaaleja, keskityn pieniin asioihin. En ole koriste-esineihminen, joten ostokset ovat yleensä jollain tavalla käytännöllisiä. Nauratti kuitenkin kun kaveri kysyi, ollaanko tehty hankintoja uuteen kotiin. Joo, ostin pari henkaria.

Nämä kivat vaateripustimet on suunnitellut Susanne Markkanen.

www.designforum.fi/shop