Kinapaperi

Pahvilaatikossa asuminen jatkuu. Eilen saimme sekä ihmetellä ystäviemme uskomatonta halua auttaa meitä muutossa myös sitä, miten paljon tavaraa saimme liikkumaan 50 km suuntaansa kuin heittämällä. Aamulla kyllä tuntui lihaksistossa, että ollaan kannettu muutama tavara.

Aloitin luonnollisesti purkamaan tavaroita lastenhuoneesta, sillä lapset kaipaavat jo lelujaan. Hyllyjä ja kaappeja ei oikein vielä ole, mutta eilen tapeltiin jopa vessapaperirullasta, joten oli selvästi aika saada omat tavarat tänne uuteen kotiin.

Eilen kuopuksemme täytti 2v. Tänään oli isänpäivä. Molempien juhlinta hautautui muuttokuorman alle, mutta olemme sentään ehtineet vähän rentoillakin. Pelasimme lautapelejä ja saimme ihania yllätysvieraita. Se maalla (tämä on kyllä kaupunki, mutta on kiva ajatella asuvansa maalla) asumisessa on kivaa, että ihmiset poikkeavat kylään noin vain. Ja toivat vielä glögiäkin. Lapset hävisivät vinttiin leikkimään ja esittelivät kotia omanaan. Näin se kotiutuminen alkaa.

Lasten Carcassonne on kiva peli.

Avaimet

Pihalla tuli itku.

Tänään sain halata ensimmäistä kertaa omaa kotiani. Nurkat ovat likaiset ja pinnat kuluneet, mutta ei haittaa, sillä talo on nyt minun, ja aion pitää sitä hyvänä.

Tänne minä jään, tänne.

Tänä iltana tunnelmoitiin, huomenna alkaa raaka työ, siivous.

Viimeinen voitelu

Tänään pakenimme kotoa ulos kauniiseen syysilmaan.

Kiertelimme lähiseuduilla hyvästellen kotikulmat. Tulemme tänne taas tapaamaan entisiä naapureitamme, mutta silti tuntuu haikealta jättää koti, josta on tykännyt. Ensi viikolla täällä asuu jo uusi perhe.

Kävimme syömässä ulkona, sillä kotona voi vain voidella leipiä. Viimeiset voitelut tässä kodissa.

Juoksemassakin piti käydä, vaikken millään olisi jaksanut raskaan pakkausurakan jälkeen. Halusin kuitenkin vielä juosta tutun lenkin, jota olen juossut viimeiset kahdeksan vuotta viisi kertaa viikossa. Piti juosta kunniakierros.

Stadin gimma ja kundi dallaavat huomenna uusia polkuja.