Tänään tuuli niin, että tukkaa tuiversi juuria myöten. Totesin, että nyt täytyy ruveta varustautumaan talveen. Pitkä ajanjakso kylmässä maassa aiheuttaa minulle yleensä kouristuksenomaista tarvetta muuttaa Afrikkaan, mutta olen pikku hiljaa alkanut oppia. Olen koko elämäni ihmetellyt esi-isiämme, että miten he ovatkin saaneet päähänsä muuttaa näin arktisille seuduille asumaan. Nykyään koetan sulautua joukkoon ja nauttiakin talvesta.
Viime talvena ostin elämäni ensimmäiset toppahousut, ja kahisin niissä onnellisen lämpimänä jumpasta kauppaan ja joskus työmatkankin. Nyt taitaa kuitenkin käydä niin, että lämpökerrasto ei enää riitä, sillä muutan taloon, joka ei lämpene huoltomiehen säätöjen mukaan.
Muutamme uuteen kotiimme marraskuussa, juuri kun kylmän koura alkaa koputella kunnolla vanhan talon kupeita.
Koskaan en ole kuullut, että vanhassa talossa olisi varsinaisesti lämmin asua, ja minä, joka käytän villasukkia vuoden ympäri, olen miettinyt tuhansia eri keinoja, kuinka saisimme kotimme lämpimäksi muutenkin kuin lämpimin tuntein.
No, tuli vanhin lämmittäjistä. Talossamme on pari pönttöuunia, mutta lastenhuoneeseen saisi vielä yhden. Värivalinta vain on vaikea, minä ottaisin valkoisen, poika haluaisi turkoosin. Tahtojen taistelu selvinnee kunhan käydään taloksi.
Huomasin myös tässä talvivarustautumisvimmassani, että olen pakannut kutimet jo matkaamaan kohti uutta kotia. Tässäpä hyvä syy hankkia uusia lankoja, villasukkia tämäkään uuni tuskin jaloistani irrottaa. Kerran kesällä huomasin jopa koettavani pukea varvassandaaleja, vaikka jaloissani oli villasukat!
