Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöt. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käsityöt. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Seinälevyt soikoon

Ajattelin, että mies tykkäisi kovasti saadessaan olohuoneeseen esille jotain hänelle todella tärkeää. Koska sadat vinyylit ja soitin piilottelevat kaappien takana, aatostelin tuossa laittaa soitannassa olevat levyt seinälle helposti noukittavaksi kuin levykaupassa. Vinyyleissä on niin paljon enemmän katseltavaakin kuin CD-levyissä (saati valkeassa seinässä), joten toivoin seinällemme vaihtuvaa pop-taiteen näyttelyä.

Ja taas kävi niin, että heti kun olin saanut suuni auki suunnitelmastani niin mies jo toteutti sen seuraavana päivänä ruokatunnilla. Hän teki levyille listat, joihin ne on helppo sujauttaa ja ottaa käyttöön.


Listat ovat melko huomaamatonta läpinäkyvää pleksiä.

torstai 8. maaliskuuta 2012

Näppärän miehen ompeleet

Minä rakastan rasioita, kulhoja ja kippoja, koreja, kasseja ja ylipäätään kaikkea, missä voi säilyttää jotain.

Ostin vaipoille ja pikkutavaralle paperipussukoita, jotka sietävät kosteutta, koska kylpyhuoneessa roiskuu lasten kylpiessä.
Mieheni sai ostamistani pussukoista kuningasidean ja ompeli töissä minulle yllätykseksi kasapäin erikokoisia säilytyspussukoita Tyvek- kankaasta. Tulipa halvaksi. Kangas on edullista ja näitä surruttaa tunnissa pussukat koko suvulle.

Tyvek on siitä hieno materiaali, että se pitää hyvin vettä (hyvä esimerkiksi kylpyhuoneessa) ja rypistettynä se näyttää oikein ihastuttavalta. Yleensähän tästä kankaasta valmistetaan rikossarjoista tuttuja suojapukuja, mutta meillä aiotaan jatkaa kokeiluja pussukoiden maailmassa. Tässä pari harjoituskappaletta, jotka tosin ovat varsin hyviä käytössä jo tällaisenaan.

Öh, en  jouda stailaamaan kuviani, joten saatte nyt katsella vaippoja.


Tulkaa jossain vaiheessa pysäyttämään meidät, ennen kuin käärimme lapsetkin Tyvekiin.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Avaruuden tuntua

Ja taas mennään. Kuusivuotiaat näköjään juhlivat paljon. Tuleekin mieleen, että itse olen tainnut käydä juhlimassa ilman lapsia... öh.. No, tänään oli vuorossa kestit avaruusteemalla, ja poikaseni halusi olla Uranus. Uranuksen kuu Oberon oli kuulemma ehdottomasti oltava mukana rooliasussa.

Asuun tehtiin myös hopeanvärinen glittermekko, mutta se jätettiin kuvasta pois, sillä se kimaltaa melkoisesti. Oberon on hileillä päällystetty styrox- pallo ja Uranuksen renkaat ovat puurenkaan ympärille liimattua, värjättyä vanua.





David A. Hardyn näkemys Uranuksesta

lauantai 8. lokakuuta 2011

Nikka-Roy

Pari vuotta sitten poikani tarrautui jalkaani kirpputorilla, eikä suostunut lähtemään ennen kuin ostin hänelle lasten ompelukoneen. Hän hurruutti sillä onnellisena muutamia kännykkäsuojuksia ja pussukoita, joihin melkein mahtui sormi sisään, mutta sitten totesin, että pitäähän pojan oppia käyttämään oikeita laitteita. Miksi opettaa jotakin "muka", kun oikeastikin oppii samalla vaivalla.

Lasten kanssa on ihanaa tehdä käsitöitä ja leipomuksia. He innostuvat niin aidosti, ja nauttivat käsiensä tuotoksista. Itse tietysti kannustan ja kehun, vaikka oma ompelukaappini onkin täynnä keskeneräisiä ja omasta mielestäni epäonnistuneita kyhäelmiä, joihin ei koskaan tullut oltua tyytyväinen. Taas saa oppia lapsiltaan. Pidä itsestäsi. Arvosta mitä teet.

Mieheni opettaa pojalle puutöitä. Heillä on ollut hauskaa sekä mummilan remonttia tehdessä että pienissä nikkarointihommissa muualla. Joskus töiden lomassa on syntynyt myös viehättäviä ideoita kuten tämä: lapsi piirsi puupalikkaan auton kuvan, jonka mieheni sahasi irti. Poika sai kiinnittää renkaat ja ajovalot. Ai että miten sulavasti tämä auto kulkee.

Punaista pintaan ja kilparadalle.