Laastaroitu iltapäivä

Lapset nyt saavat erilaisia klommoja ja haavoja. Joskus myös on päivän aikana kova ikävä äitiä tai uhmaikä harmittaa. Surun tai kivun lievitykseen meillä käytetään syliä, taikapuhallusta tai laastaria.

Meidän lapset eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita nallukoista. Mutta voi mitä ihanuuksia löytyy pian apteekin hyllyltä. Pehmeitä, samettipintaisia nalletarroja, jotka voi liimata laastarin päälle, tai liimata ihoon sellaisenaan. Meidän tyttö silitteli jo omansa rullalle ja pussaili sen märäksi.

Tröstisar- pehmolaastarit tulevat Ruotsista. Tavallaan vierastan kaikenlaisia lasten trendejä, mutta nämä ovat aika harmiton juttu, ja laastarifirman kotisivuilla jäi hyvä mieli tuotteesta. Lohduttava laastari on tavallaan aika söpö keksintö, ja ainakin meidän kimuli tykkäsi omastaan oikein kovasti.

Kuvat firman nettisivuilta.

Hörpi hörpi porkkanaa

Kun tekee työtä, jossa tulee oltua liikkeellä koko päivän, ei voi nykertää aamulla eväitä laukkuun leviämään, vaan on aika lailla lounasravintoloiden varassa. Koska joka päivä ei ole varaa syödä ravintolassa, olen tehnyt lähempää tuttavuutta lähimarkettien valikoimien kanssa.

Mutta enpä olisi uskonut, että marketin hyllyltä löytää visuaalisesti miellyttäviä elintarvikkeita. Melkein hypähdin ilmaan innosta kun näin tämän mehun. Olenkin kaivannut porkkanamehulle nuorekkaampaa purnukkaa kuin Biottan lasipullot. Miten ihanan yksinkertainen, ja silti havainnollinen pakkaus. Tällaisia lisää!

Kun kaivelin tietoja purnukan taustalta, löysin virolaisen yrityksen, joka tuottaa monenmoisia herkkumehuja meille matkalaisille ja muille herkkusuille. Piskuisen marketin hyllyssäkin makuja näytti olevan rivissä useita.

Kadarbikun mehu matkusti kanssani junassa.

Voi mitä pakkauksia. Juon ne kaikki!

Billy Jean

Tuli tarve farkuille.

Farkut ovat siitä leppoisa vaatekappale, että ne jalassa voi hiihtää työpäivästä iltaan ja illalla vielä kuoputtaa kukkapenkkiä samoissa pöksyissä. Minulla on vieläkin yhdet farkut, jotka ostin 20 vuotta sitten, eikä kuluminen haittaa ollenkaan, päin vastoin ne näyttävät nyt mageilta kun kulutukset ovat ihan aidot. Farkku on kestänyt hyvänä todella kovasta käytöstä huolimatta.

Wranglerin uutta lookbookia selatessani muistin taas, kuinka ajaton materiaali farkku on. Itse olen hieman höperö tässä(kin) asiassa. Vaikka juuri eilen taisin julistaa, ettei minua kiinnosta mitä merkkejä kukakin ostaa, itse olen aika puritaani mm. farkkujen suhteen. Ikivanhat, perinteiset työhousumerkit Wrangler, Lee ja Levi´s tekevät edelleen hyvää työtä farkkujen parissa. Luotan heidän taitoonsa tehdä kunnon farmareita. Kestäviä, hyvän näköisiä, ajan hermolla kulkevia pöksyjä. Tässä vähän suosikkimerkki Wranglerin kevätmallistoa, näyttääpä rennolta.

Tänään ajeltiin Herttoniemessä ja "muistin" yhtäkkiä, että olisi kova tarve tummille farkuille kun talvikin tulee, joten kurvasimme erääseen tehdasmyyntiin. Sieltä aina aloitan farkunmetsästyskauteni, ja sinne sen yleensä myös päätän, sillä löydän aina haluamani. Niin tälläkin kertaa. Housujen osto on viheliäistä puuhaa, ja olen kahlannut läpi kaikki mahdolliset merkit ja mallit, kalliit ja halvat, Suomessa ja ulkomailla. Aina palaan tänne. Kauppa on tehdasalueella varastohallissa, ei kovin luksukas ostospaikka, mutta sieltä löytää edullisesti kivoja byysia ja palvelu on erinomaista.

Mallikappalekoreista löytää Wranglereita pilkkahintaan ja muita malleja huomattavasti myymälähintaa huokeammalla. Tällä kertaa mukaan tulivat myös Beaversit, jotka olivat mielikuvaani hienommat jalassa. Täydelliset.

Suosittelen piipahtamaan: Farkkuvarastomyynti, Sahaajankatu 35, Helsinki.

Kirjekuoren avajaiset

Mieheni kanssa me ollaan vähän huonoja muistamaan toistemme merkkipäiviä. Hääpäiväkin aina lipsahtaa ohi, ei me kyllä oikeasti edes muisteta, mikä päivä se oli kun piipahdimme maistraatissa. Lahjoja emme juurikaan osta juhlapäivinä. Monta vuotta joulutkin on juhlittu siten, että ostamme yhdessä kotiin jotain tarpeellista, tai korjaamme auton tai jotain muuta yhtä romanttista.

Meillä ostetaan lahjoja yllättäen. Aina silloin tällöin kun löytää jotain toiselle sopivaa, teemme yllätyspaketteja ja ihastumme taas vähän lisää.

Nyt jostain tuli kirjattu kirje. Lapset lähtivät isän mukaan ostamaan maitoa postista ja toivat minulle ison kirjekuoren. Avajaisjuhlissa sain paljon haleja ja pusuja, ja lapset avasivat lahjan puolestani.

Sain kauan salaa haaveilemani kirjan.

Kirjan muotoinen suojus Macbookille esimerkiksi  täältä.

Hengaavat ostokset

En ole oikein uskaltanut vielä hankkia uuteen kotiin juurikaan mitään uutta. Näyttää siltä, että saamme kyllä koko talon täyteen vanhoistakin tavaroistamme, päätellen siitä, miten paljon on jo nyt pakattu ilman, että kodissa näkyisi yhtään tyhjenemisen merkkejä.

Ihmisen mieli on kummallinen, silloin tällöin kaipaa kotiin kuitenkin jotain uuttakin ihasteltavaa.

Koska en viitsi ennen muuttoa kuitenkaan hankkia tapettia, ostaa sohvaa tai tilata ulkomaaleja, keskityn pieniin asioihin. En ole koriste-esineihminen, joten ostokset ovat yleensä jollain tavalla käytännöllisiä. Nauratti kuitenkin kun kaveri kysyi, ollaanko tehty hankintoja uuteen kotiin. Joo, ostin pari henkaria.

Nämä kivat vaateripustimet on suunnitellut Susanne Markkanen.

www.designforum.fi/shop

Mausteentuoksuinen metsä

Esikoiseni päiväkoti on sitten mahtava. Ipanat temmeltävät päivät ulkosalla kuin Ellun kanat. Lapset taisivat käydä sisällä viime kevään aikana kerran leipomassa pullaa, muun ajan he hilluivat pihamaalla, metsissä, puissa, pelloilla ja milloin missäkin lammella. Joskus hakiessani lastani kotiin löysin hoitajankin puusta.

Koska kuulemme niin paljon tarinoita taikametsästä, päätimme tehdä pienen retken perheen kesken päiväkodin läheiseen metsään. Eväitä reppuun, pikkutyttö toiseen reppuun, oksa kävelykepiksi ja matkaan.

Vietimme ihanan tuokion metsässä. Lehtiä oli niin paljon, että niissä saattoi kahlata, maa tuoksui mausteiselle ja aurinko paistoi niin kirkkaasti, että tuntui melkein keväältä. Päiväkodin leikkipaikalla näytti juuri siltä miltä meille oli kerrottu. Vapaalta ja vähän jännältä. Lapsilla ei ole siellä leluja, mutta mielikuvitusta rekkalasteittain.

Että Helsingissäkin voi viettää päivää niin, että näkee lehmiä, valkoposkihanhia ja khakihousuisia lintubongareita.

Olen ehdottomasti kesäihminen. Lasteni kautta alan pikku hiljaa ymmärtää, että jokaisessa vuodenajassa on kuitenkin oma kutkuttava viehätyksensä.

Hoitoainekävely

Pikkutytöllä on kuriton tukka. Se kasvaa juuri niin kiharaksi kuin sitä huvittaa, ja äidin tukka harmaantuu miettiessä, miten sen saisi takuttomaksi ilman sähköshokkeja. Pelastajaksi takkujen aallokkoon purjehtivat Helsingin Hakaniemen Afrikkakaupat, jotka tarjoavat hiustenhoitotuotteita vallattomammille hiuksille.

Silloin tällöin lähdemme tyllerön kanssa kuljeksimaan siksakkia kävelyteille ja pullahdamme kaupoista ulos taskut täynnä hiukset pelastavaa kookosöljyä, kampauksiin ja iholle sopivaa karitevoita ja meille uusia makuja.

                                Näillä nurkilla ihmiset vilkuttavat takaisin kun heille vilkutetaan.