Sinivalkoisin siivin tapetit lentävät.. roskiin

Kummasti tämä aika humisee kohti joulua. Loppuviikosta aloittelen jouluruokien valmistamisen, sitä ennen kokeilen Kotilieden puhdistamista. Uskaltaisiko hellan uunia kokeilla?

Kotona hommat ei kauheasti etene, sillä isovanhemmat asuvat meillä edelleen. Jotain sentään saimme tehtyä, otimme poika polvihousun kanssa liisteripurkin ja sivelimme yläkerran makuuhuoneen seinät sillä. Ja johan lähti vanha tapetti että heilahti.

Maalasimme seinät nyt varovaisesti valkoiseksi, sillä se antaa meille aikaa miettiä, mitä väriä huoneeseen myöhemmin mahdollisesti tulee. Paperi on kuitenkin aika hyvä valkoisen sävy, huoneesta kun tulee toistaiseksi perheen luku- ja työhuone, sillä lapset eivät tarvitse vielä omia huoneita. Viikonloppuna on tarkoitus saada huonetta vähän edistettyä, navetasta löytyi kiva vanha rautasänkykin sinne sohvaksi.

Liisterillä vanhat tapetit lähtevät kuin leikiten.

Pojan repimien tapettien pituuskisa. Voittaja ei mahtunut kuvaan.

Jalan alta viety lattia

Kun muutimme ja aloimme purkaa tavaroitamme, huomasimme, että kas, siellähän pahvilaatikoiden joukossa lymyää mummi ja ukki.

Heillä alkoi uuden lattian remontti samana päivänä kun me muutimme, ja heidän kotinsa osoittautui saman tien asuinkelvottomaksi. Olemme siis kuin Huvikummussa täällä, nukutaan sikin sokin ja syödään suklaakeksejä joka ilta. Pitää siis koittaa liimata liukuesteitä sukanpohjiin, että maltan olla koko ajan hössöttämättä remonttia. Keitän sen sijaan kahvia isovanhemmille.

En ole vielä löhönnyt uudessa kodissa kertaakaan.

Eilen näytti jo siltä, että mummi ja ukki voivat muuttaa pian takaisin kotiinsa, mutta pieni yllätys muhi heidän keittiössään: vesivahinko. Nautimme siis isovanhempien seurasta jatkossakin. En ole avannut tietokonettani viikkoon, ja painoni on keventynyt kaksi kiloa, ihan vain siksi kun meillä on vieraita. Hassu minä.

Nyt päätin, että arki jatkukoon kaikesta huolimatta. Karmaiseva vaatehuoneemme purettiin ja pian on valmista, ihan pian. Lattia on jo.

Viikonloppuna kävimme lasten kanssa Helsingissä leivoksilla. Piti päästä vähän pakoon kodin keskeneräisyyttä. Hyvää teki kaikille. Lapset hihkuivat onnesta koko päivän.

Lasten isän työpaikalla on aina kiva käydä, vaikkei olisi mitään asiaakaan. Siellä kun on kaikenlaista kummaa teatteriroinaa, joissa riittää aina ihmeteltävää.

Meidän perheen isi tekee työkseen hassuja esineitä.

Vaaleanpunaiset linssini

Voi kun toivoisin että olisi jo kesä.

Rakastan kesää yli kaiken ja yleensä odottelen koko vuoden niitä leppeitä päiviä kun saan lekotella lasteni kanssa pihanurmella.

Ensi kesänä raivaan, maalaan, istutan ja naulaan.

Lyhyet alkutalven päivät humisevat ohitse tässä kodin ja stadin väliä suhatessa. Iltaisin lapset vaativat osansa ja pihalla on pilkkopimeää, joten tänään pääsin ensimmäistä kertaa valoisaan aikaan rauhassa kurkkimaan ulos, että millainen piharakennus sitä tuli oikein ostettua.

Rakennuksessa on kaikkea mönkijästä kukkaruukkuun. Olen koko päivän haaveillut ensi kesäksi suunnittelemastani suuresta pihakirppiksestä, jossa toivon myyväni kaiken mitä ehdin pihalle kerätä, ja jonne ehkä naapuritkin tulisivat myymään omia vanhoja kamppeitaan. Olisipa mukavaa. Hulinaa ja mehua.

Navettarakennuksesta löytyy siis ihan kaikkea.

Vaikka kaikki on heikun keikun ja paikat vuosikymmenten kuluttamat, minä en näe sitä. Näen sen, miltä kaikki näyttää kun olemme kutitelleet seinät suoriksi ja rapsutelleet pinnat puhtaiksi. Näen siistin nurmen, notkuvat omenapuut, kiiltävän maalin ja nauravat ihmiset. Työtaakan alle on varmasti helppo lamaantua. Minä toivon jaksavani muistaa, että tämä on pitkä projekti.

Tässä on jonkun mielestä purkukuntoinen navetta, minulle valtavasti säilytystilaa.

Hei, miksi katsot kulahtanutta ikkunaa? Näe tässä vehreä villiviini.

Kauhea Aataminaikuinen rohjake? Ei, vaan lapsille mahtava leikkipaikka.

Kulahtaneet karmit vai lempeät pihasaunan löylyt?

Joku minua ennen tässä asunut on nähnyt maailmansa oikeasti vaaleanpunaisena. Joka paikassa täällä on pinkkiä. Minä kuljen perässä maalisuti kädessä.

Tänään muuten pihaan asteli nainen vauva kainalossa. Ovella hän ojensi minulle ruisleivän ja suolaa, ja toivotti perheemme tervetulleeksi alueelle. Olo tuli heti kotoisammaksi.