Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste vaatteet. Näytä kaikki tekstit

lauantai 29. lokakuuta 2011

Billy Jean

Tuli tarve farkuille.

Farkut ovat siitä leppoisa vaatekappale, että ne jalassa voi hiihtää työpäivästä iltaan ja illalla vielä kuoputtaa kukkapenkkiä samoissa pöksyissä. Minulla on vieläkin yhdet farkut, jotka ostin 20 vuotta sitten, eikä kuluminen haittaa ollenkaan, päin vastoin ne näyttävät nyt mageilta kun kulutukset ovat ihan aidot. Farkku on kestänyt hyvänä todella kovasta käytöstä huolimatta.

Wranglerin uutta lookbookia selatessani muistin taas, kuinka ajaton materiaali farkku on. Itse olen hieman höperö tässä(kin) asiassa. Vaikka juuri eilen taisin julistaa, ettei minua kiinnosta mitä merkkejä kukakin ostaa, itse olen aika puritaani mm. farkkujen suhteen. Ikivanhat, perinteiset työhousumerkit Wrangler, Lee ja Levi´s tekevät edelleen hyvää työtä farkkujen parissa. Luotan heidän taitoonsa tehdä kunnon farmareita. Kestäviä, hyvän näköisiä, ajan hermolla kulkevia pöksyjä. Tässä vähän suosikkimerkki Wranglerin kevätmallistoa, näyttääpä rennolta.









Tänään ajeltiin Herttoniemessä ja "muistin" yhtäkkiä, että olisi kova tarve tummille farkuille kun talvikin tulee, joten kurvasimme erääseen tehdasmyyntiin. Sieltä aina aloitan farkunmetsästyskauteni, ja sinne sen yleensä myös päätän, sillä löydän aina haluamani. Niin tälläkin kertaa. Housujen osto on viheliäistä puuhaa, ja olen kahlannut läpi kaikki mahdolliset merkit ja mallit, kalliit ja halvat, Suomessa ja ulkomailla. Aina palaan tänne. Kauppa on tehdasalueella varastohallissa, ei kovin luksukas ostospaikka, mutta sieltä löytää edullisesti kivoja byysia ja palvelu on erinomaista.

Mallikappalekoreista löytää Wranglereita pilkkahintaan ja muita malleja huomattavasti myymälähintaa huokeammalla. Tällä kertaa mukaan tulivat myös Beaversit, jotka olivat mielikuvaani hienommat jalassa. Täydelliset.

Suosittelen piipahtamaan: Farkkuvarastomyynti, Sahaajankatu 35, Helsinki.



perjantai 28. lokakuuta 2011

Vaatteen salattu elämä

Minua viehättää se, kun kaksi ihmistä pukee saman vaatteen ylleen ja näyttää silti täysin erilaisilta.

Vaikka vaate olisi kuinka massatuotantoa, ihminen tuo siihen oman tyylinsä, tuoksunsa, vaatteen käyttötapansa, persoonansa ja vartalonmuotonsa. Siksi en ole koskaan erityisen kiinnostunut siitä, mistä kukakin hankkii vaatteensa, tai minkä merkkisiä ne ovat. Tärkeintä on se, että vaate sopii ja näyttää siltä, että tyyppi tykkää itse vaatteestaan.

Jos pitää jostain vaatteesta paljon ja siihen on kertynyt paljon muistoja, sitä voi olla vaikea heittää pois vaikkei sitä enää käytäkään.

Saksalainen suunnittelijakaksikko Schmidttakahashi on kehittänyt hauskan idean. Heidän mielestään vaate on ansainnut arvokkaan uuden elämän edellisen omistajan hylättyä sen. He keräävät lahjoitusvaatteita ja muokkaavat niistä mallistoja. Jokaiseen vaatteeseen tulee ID- numero, jonka avulla vaatteen lahjoittaja voi netin kautta seurata mitä uutta siitä muodostuu.

Nämä malliston vaatteet ovat siis sekä ekologisia, myös kiinnostavia juuri siksi, että niissä on niin vahvasti läsnä vaatteen edellinen omistaja. Yllätäen mallisto on myös aika yhtenäinen, vaikka materiaalit on saatu sattumanvaraisesti.

Itse en ole erityisemmin koskaan halunnut tietää, kuka käytetyn vaatteeni on ennen omistanut tai kuka kirpparille päätynyttä vaatettani nykyään käyttää. Ihan hauska idea tässä mallistossa silti on, ja saa ajattelemaan sitä, miten vaatteita arvostetaan.

Ehkä voisimme miettiä tarkemmin miten pukeudumme. Ehkä sitä kautta kuluttaisimme vähemmän. Ehkä hyvin pidetty vaate todella ansaitsee uuden elämän. Tai ehkä minussa on vain pientä nostalgikon vikaa.




www.schmidttakahashi.de