Erään aikakauden loppu

" Äiti, minun päässä on nyt ihan liikaa asioita."

Rakkaan vanhan jättäminen ja outoon, uuteen hyppääminen ei ole aivan yksinkertainen juttu. Tässä arjen hulinassa ja pakkaamisen tiimellyksessä pitää muistaa välillä pysähtyä. Ottaa lapset syliin ja jutella siitä, mitä nyt on tulossa ja mitä muutto meille kaikille merkitsee. 

Emme tunne uudesta kotikaupungistamme ketään. Emme ole vielä päässeet uuteen päiväkotiin käymään sisällä, vaikka pihalla jo kävimme kiikkumassa. Minä en osaisi vielä reittiä edes lähikauppaan, joten paljon on opittavaa ja uutta ihmeteltävää edessä. Muuttoon on viikko aikaa ja meillä on päät pyörällä.

Mutta sitä ennen täytyy hyvästellä vanha. Huomisesta tulee surullinen päivä. Pojalla on päiväkodin viimeinen hoitopäivä, ja hän joutuu jättämään parhaat ystävänsä. Tänään onkin leivottu suklaakakkua, ostettu kukkasipuleita päiväkodin pihalle istutettavaksi ja kirjoitettu kortteja tärkeille hoitajille. 

Kotipihalle on piirretty neliapila.

Huomenna poikani joutuu ensimmäistä kertaa elämässään hyvästelemään ystävänsä.

Billy Jean

Tuli tarve farkuille.

Farkut ovat siitä leppoisa vaatekappale, että ne jalassa voi hiihtää työpäivästä iltaan ja illalla vielä kuoputtaa kukkapenkkiä samoissa pöksyissä. Minulla on vieläkin yhdet farkut, jotka ostin 20 vuotta sitten, eikä kuluminen haittaa ollenkaan, päin vastoin ne näyttävät nyt mageilta kun kulutukset ovat ihan aidot. Farkku on kestänyt hyvänä todella kovasta käytöstä huolimatta.

Wranglerin uutta lookbookia selatessani muistin taas, kuinka ajaton materiaali farkku on. Itse olen hieman höperö tässä(kin) asiassa. Vaikka juuri eilen taisin julistaa, ettei minua kiinnosta mitä merkkejä kukakin ostaa, itse olen aika puritaani mm. farkkujen suhteen. Ikivanhat, perinteiset työhousumerkit Wrangler, Lee ja Levi´s tekevät edelleen hyvää työtä farkkujen parissa. Luotan heidän taitoonsa tehdä kunnon farmareita. Kestäviä, hyvän näköisiä, ajan hermolla kulkevia pöksyjä. Tässä vähän suosikkimerkki Wranglerin kevätmallistoa, näyttääpä rennolta.

Tänään ajeltiin Herttoniemessä ja "muistin" yhtäkkiä, että olisi kova tarve tummille farkuille kun talvikin tulee, joten kurvasimme erääseen tehdasmyyntiin. Sieltä aina aloitan farkunmetsästyskauteni, ja sinne sen yleensä myös päätän, sillä löydän aina haluamani. Niin tälläkin kertaa. Housujen osto on viheliäistä puuhaa, ja olen kahlannut läpi kaikki mahdolliset merkit ja mallit, kalliit ja halvat, Suomessa ja ulkomailla. Aina palaan tänne. Kauppa on tehdasalueella varastohallissa, ei kovin luksukas ostospaikka, mutta sieltä löytää edullisesti kivoja byysia ja palvelu on erinomaista.

Mallikappalekoreista löytää Wranglereita pilkkahintaan ja muita malleja huomattavasti myymälähintaa huokeammalla. Tällä kertaa mukaan tulivat myös Beaversit, jotka olivat mielikuvaani hienommat jalassa. Täydelliset.

Suosittelen piipahtamaan: Farkkuvarastomyynti, Sahaajankatu 35, Helsinki.

Vaatteen salattu elämä

Minua viehättää se, kun kaksi ihmistä pukee saman vaatteen ylleen ja näyttää silti täysin erilaisilta.

Vaikka vaate olisi kuinka massatuotantoa, ihminen tuo siihen oman tyylinsä, tuoksunsa, vaatteen käyttötapansa, persoonansa ja vartalonmuotonsa. Siksi en ole koskaan erityisen kiinnostunut siitä, mistä kukakin hankkii vaatteensa, tai minkä merkkisiä ne ovat. Tärkeintä on se, että vaate sopii ja näyttää siltä, että tyyppi tykkää itse vaatteestaan.

Jos pitää jostain vaatteesta paljon ja siihen on kertynyt paljon muistoja, sitä voi olla vaikea heittää pois vaikkei sitä enää käytäkään.

Saksalainen suunnittelijakaksikko Schmidttakahashi on kehittänyt hauskan idean. Heidän mielestään vaate on ansainnut arvokkaan uuden elämän edellisen omistajan hylättyä sen. He keräävät lahjoitusvaatteita ja muokkaavat niistä mallistoja. Jokaiseen vaatteeseen tulee ID- numero, jonka avulla vaatteen lahjoittaja voi netin kautta seurata mitä uutta siitä muodostuu.

Nämä malliston vaatteet ovat siis sekä ekologisia, myös kiinnostavia juuri siksi, että niissä on niin vahvasti läsnä vaatteen edellinen omistaja. Yllätäen mallisto on myös aika yhtenäinen, vaikka materiaalit on saatu sattumanvaraisesti.

Itse en ole erityisemmin koskaan halunnut tietää, kuka käytetyn vaatteeni on ennen omistanut tai kuka kirpparille päätynyttä vaatettani nykyään käyttää. Ihan hauska idea tässä mallistossa silti on, ja saa ajattelemaan sitä, miten vaatteita arvostetaan.

Ehkä voisimme miettiä tarkemmin miten pukeudumme. Ehkä sitä kautta kuluttaisimme vähemmän. Ehkä hyvin pidetty vaate todella ansaitsee uuden elämän. Tai ehkä minussa on vain pientä nostalgikon vikaa.

www.schmidttakahashi.de

Pistetääs kattila tulille

Sattumalta käteeni tipahti kirja "Sisään! Lyhyt historia lähes kaikesta kotona".

Tuttavani tokaisi, että kirjailija Bill Brysonilta on tullut myös toinen hyvä opus Lyhyt historia lähes kaikesta, ja hänen mukaansa näiden kirjojen lukeminen on asia, joka jokaisen ihmisen pitäisi ihan ensimmäisenä elämässään tehdä. Ei mitenkään vähättelevä lukuhoukutin.

Kirja oli mieletön tietopamaus lähes kaikesta kotiin liittyvästä, mutta omaan lahopäiseen muistiini jäävät aivan eriskummalliset nippelitiedot, joilla kuritan jatkossa lähipiiriäni aina tilanteen tullen.

Teen ystävänä sydäntäni sykähdytti erityisesti kohta, jossa kerrottiin teen siemailun yleistymisestä maailmassa 1600- 1700- luvuilla. Silloin kun erikoistuotteet olivat vielä kalliita ja salakuljetuksen kohteena, teen juonti ei ollut kaiken kansan huvia. Vuonna 1696 teen verotusta supistettiin ja korvattiin ikkunaverolla. Tämä tietysti räjäytti teenjuonnin. Tee onkin ensimmäinen juoma, joka on saanut oman hetkensä päivässä.
Kyllä minäkin pidän kiinni teehetkestäni. Se rytmittää päivää silloinkin kun teen töitä kotona.

Sain työhuoneelle tällaisen teekupin. www.magisso.com

Minun suosikkiteeni itse asiassa ei ole teetä. Kasvatan minttua parvekelaatikossa kesän ja pakastan lopun aarteestani talven varalle. Kiehautan vettä, haudutan mintun oksaa vedessä ja maustan juoman hunajalla tai juon sellaisenaan. Kesällä juoma toimii myös kylmänä. Kesäjuomaan lisään sitruunalimsaa ja puristan joukkoon vähän limemehua.

Avaruuden tuntua

Ja taas mennään. Kuusivuotiaat näköjään juhlivat paljon. Tuleekin mieleen, että itse olen tainnut käydä juhlimassa ilman lapsia... öh.. No, tänään oli vuorossa kestit avaruusteemalla, ja poikaseni halusi olla Uranus. Uranuksen kuu Oberon oli kuulemma ehdottomasti oltava mukana rooliasussa.

Asuun tehtiin myös hopeanvärinen glittermekko, mutta se jätettiin kuvasta pois, sillä se kimaltaa melkoisesti. Oberon on hileillä päällystetty styrox- pallo ja Uranuksen renkaat ovat puurenkaan ympärille liimattua, värjättyä vanua.

David A. Hardyn näkemys Uranuksesta

Minä tai Lilja

Minulla on kuulemma liian tarkka nenä. Haistan hyvin herkästi pieniä vivahteita ja jopa yksi kiva yölamppu sai lähtöpassit, koska se haisi liikaa sähkölle.

Erilaiset tuoksut tuovat muistoja menneisyydestä. Aurinkorasva, tietty saippua, korianteri, savu.. niillä kaikilla on omat merkityksensä muistojen kannattelussa. Olen jopa säilyttänyt teinivuosieni parfyymipullojen loppuja, sillä kun avaan korkin, palaan muistoihin tuoksujen kautta. Joskus olen kokenut sekalaisia hetkiä metrossa kun vieressä istuva on tuoksunut tismalleen samalle kuin joku muu, johon tuoksun yleensä yhdistän. Lapsen tuoksu on tietysti maailman paras. Miten ihanaa on kömpiä tuhisevaan lapsen kainaloon ja nukahtaa siihen pehmoiseen unen tuoksuun.

Meidän perheessä meillä kaikilla on omat leikkisarjakuvahahmot. Minä en ole supermies, vaan Supernenä.

Joskus nenä tekee tepposet.

Rakastan liljoja, ja aina aika ajoin ostan kauniin kimpun kotiin. Nytkin halusin ilahduttaa pahvilaatikoihin pakattua kotia tuoreilla kukkasilla. Lähes aina käy kuitenkin niin kuin tälläkin kertaa. Parvekkeelle päätyivät, sillä kimppu haisee makkaralle. Minä ja liljat emme valitettavasti mahdu samaan huoneeseen.

Voiko portaisiin rakastua? Voi.

Ainakin meidän kotimme sisustus on muotoutunut aika summanmutikassa. Jos nyt menettäisin koko omaisuuteni ja aloittaisin sisustamisen alusta, kuvittelen mielessäni hankkivani vain muutaman, minimalistista muotoilua vaalivan tarpeellisen esineen. Kuitenkaan näin ei käytännössä kävisi, koska kotona asuu myös muita kuin minä, ja antaisin kuitenkin elämän astua kotiini.

Meillä on itse ostettuja huonekaluja aika vähän. Suurin osa on saatu perinnöksi, löydetty roskalavoilta tai napattu autiotaloista, itkunsekaisin tuntein vastaanotettu vanhemmilta lapsuuden kodista pois muuttaessa tai tarttunut mukaan matkan varrella entisiltä tyttö- ja poikaystäviltä. Osa jutuista on itse väkerretty. Näin asunnosta on tullut itselle kotoisa ja muistorikas. 

Silti. Välillä on hauska leikitellä ajatuksella, että mitä jos aloittaisikin sisustuksen alusta asti uudestaan. Tämä ajatus lähti oikeastaan siitä kun mieheni haluaisi säilyttää kaiken. Hän ihmettelee, aionko luopua kaikesta, jopa edellisen asunnon vessan lampusta, ja katsoo vieressä hyperventiloiden kun pakkaan tavaroita lähtemään naapureille, äidille, taloyhtiön kierrätyshyllylle..

Joka tapauksessa, suurin osa kamppeista muuttaa siis mukanamme. Olen kuitenkin todella viehättynyt erääseen Ross Lovegroveen, jonka suunnitelmat saavat minut suunniltani. Jos hän suunnittelisi kotini sisustuksen, eläisin siellä utopiassa onnellisena elämäni loppuun asti. 

Tänään unelmoin jälleen Rossista. Hän luo silmää hiveleviä, yksinkertaisia muotoja, mutta saa ne näyttämään maksimaalisen upeilta. Hänellä on hauska lempinimi "Captain Organic", ja hänen filosofiansa on kuin musiikkia korville. Luonnosta lähtöisin olevaa , silti modernia ja "funkya" suunnittelua. Jes!

Tässä hieman hänen tekosiaan:

Dna - kierreportaat, jotka ottaisin kiljuen. 

Täällä hän puhuu suunnittelufilosofiastaan. Kannattaa tutustua!

Supernatural- tuoli Morosolle.

Hu- kello Issey Miyakelle

Kylpyhuonekalusteita, kuten suihku Vitralle. Kuva täältä.

Myyty - sold

Olemme asuneet nykyisessä asunnossamme yli kahdeksan vuotta. Muutimme tähän ensimmäiseen yhteiseen asuntoomme ajatuksella, että vietämme siinä vain muutaman vuoden, kunnes opiskeluni ovat ohitse. Toisin kävi. Siinä vierähti vuosi jos toinenkin, tuli lapsia ja tapahtui kaikenlaista. Aina oli sellainen olo, että kohta me lähdetään, ihan kohta. Kummasti sitä jaksoi sietää kuluneita nurkkia ja epäkäytännöllisiä kaappeja kun koko ajan oltiin muka muuttamassa.

Nyt kun kotimme saatiin kaupaksi, iski ikävä.

Ei vasta huomenna kannata sisustaa, elämähän on jo tänään!

Antajansa näköinen paketti

Lastenjuhliin valmistautuminen on osa juhlaa. Lapsen ilo alkaa kutsun saamisesta ja jatkuu huolellisen lahjan valinnan kautta paketoimiseen ja odotukseen. Juhlien jälkeen olo on onnellinen monta päivää.

Tänään poika lähti juhlimaan päiväkodin keijuprinsessaa, jonka alamaisia muut esikoululaiset leikeissä kuulemma ovat. Ainaisten kirjojen viemisen sijaan poika halusi kokeilla prinsessalle jotain uutta. Hiuskoristeiden valintaan käytettiin eilinen päivä.

Lahjapaperiksi kävi Nalle Puh- lehden sivut.

Lehtikuoren alla silkkaa söpöyttä.

Kirjastossa kotona

Poika polvihousu rakastaa lukemista. Hän on aina nenä kiinni kirjassa, ja luultavasti hän häviäisi kirjojen maailmaan kuin Liisa Ihmemaahan, jos häntä ei patistaisi aina välillä leikkimään meidän muiden ja maailman kanssa. Päiväkodin luontoaiheisiin naamiaisiinkin kundi halusi pukeutua lukutoukaksi.

Kotona pojan kirjahylly on rakennettu kiinteäksi seinään. Kattoon asti satukirjoja, tietokirjoja, lehtiä ja oppaita. Mikä taivas maan päällä. Mutta sitä ei saa mukaan uuteen kotiin. Kirjat kaipaavat siis uutta hyllyä ja sellaista olen nyt etsiskellyt kuumeisesti muutaman päivän.

Tässä hyllyjä etsiessä silmiini osui aivan hassuja tuoleja, jotka sopisivat meidän toukalle kuin nenä päähän. Näissäpä olisi hyvä lekotella talvi-iltoina. Vain sormien napsautus ja kas, äiti kiikuttaisi viereen kupillisen lämmintä kaakaota.

Dondola Pucci de Rossi

Bibliochaise  Nobody & co.

Seinä vastassa

Syysmyrskyt antavat mahtavan mahdollisuuden istua sisällä selailemassa tapettivaihtoehtoja. Mutta onpa monenlaisia tapetteja tarjolla! Poika on jo valinnut omansa Tapettitalon valikoimista, mutta muualle kotiin on vielä löytämättä sopivat.

                                           Eijffingerillä on aina mielettömät kuosit.

 

www.studiodecor.fi

Värisilmän Soul mallistossa olisi luonnosta inspiroituneita tapetteja.

www.varisilma.fi

Valikoiduista Värisilmä- liikkeistä voi myös bongata ihmeellisen, mielenkiintoisen Vivienne Westwoodin englantilaiselle Cole & Sonille suunnittelemia tapetteja.

www.varisilma.fi

Aina vähän erilainen Rockett St. George.

www.rockettstgeorge.co.uk

  K- raudassa käydessä voi tiiraila tarkemmin Eco Studio- tapetteja.

www.k-rauta.fi

                       Mr. Perswallilta löytyisi paljon hauskoja vaihtoehtoja lastenhuoneeseen.

www.studiodecor.fi