Jalan alta viety lattia

Kun muutimme ja aloimme purkaa tavaroitamme, huomasimme, että kas, siellähän pahvilaatikoiden joukossa lymyää mummi ja ukki.

Heillä alkoi uuden lattian remontti samana päivänä kun me muutimme, ja heidän kotinsa osoittautui saman tien asuinkelvottomaksi. Olemme siis kuin Huvikummussa täällä, nukutaan sikin sokin ja syödään suklaakeksejä joka ilta. Pitää siis koittaa liimata liukuesteitä sukanpohjiin, että maltan olla koko ajan hössöttämättä remonttia. Keitän sen sijaan kahvia isovanhemmille.

En ole vielä löhönnyt uudessa kodissa kertaakaan.

Eilen näytti jo siltä, että mummi ja ukki voivat muuttaa pian takaisin kotiinsa, mutta pieni yllätys muhi heidän keittiössään: vesivahinko. Nautimme siis isovanhempien seurasta jatkossakin. En ole avannut tietokonettani viikkoon, ja painoni on keventynyt kaksi kiloa, ihan vain siksi kun meillä on vieraita. Hassu minä.

Nyt päätin, että arki jatkukoon kaikesta huolimatta. Karmaiseva vaatehuoneemme purettiin ja pian on valmista, ihan pian. Lattia on jo.

Viikonloppuna kävimme lasten kanssa Helsingissä leivoksilla. Piti päästä vähän pakoon kodin keskeneräisyyttä. Hyvää teki kaikille. Lapset hihkuivat onnesta koko päivän.

Lasten isän työpaikalla on aina kiva käydä, vaikkei olisi mitään asiaakaan. Siellä kun on kaikenlaista kummaa teatteriroinaa, joissa riittää aina ihmeteltävää.

Meidän perheen isi tekee työkseen hassuja esineitä.