Kohta osaan jo nimetä katuja

Oemme asuneet uudessa kodissa nyt pari kuukautta. Ensimmäinen kuukausi meni siivotessa ja pestessä pois edellisten asukkaiden hieman ronskimpaa elämäntyyliä ja istuessa iltaa meillä asuvien isovanhempien kanssa, tämä toinen kuukausi on mennyt ihmetellessä tulevaa remonttiurakkaa.

Nyt alkaa olla aika tutustua uuteen kotikaupunkiin. En osaa vielä kulkea kovin kauas kotoa, mitä nyt lenkkeillen olen juossut ees taas lähikatuja ja metsiä. Bussipysäkille ja kauppaan osaan jo, ja pulkkamäkeen. Yhtä kahvilaa kahdesta on testattu ja hyväksi todettu, pieni lähikirjasto yllätti monipuolisuudellaan.

Minä liityin jumppalaan, jonne on matkaa juosten 10 minuuttia. Siellä on kiva tunnelma ja toivon mukaan jatkossa myös hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa voisin jakaa liikunnan tuomaa hyvää fiilistä.

Pojalle löytyi tanssikoulu, tosin tanssilaji vaihtui edellisestä. Lapset alkavat vähitellen tuntea olonsa kotoisaksi. Harrastuksilla, kavereilla ja vanhempien hyvällä mielellä lienee suuri vaikutus. Ensimmäinen tanssitunti uudessa paikassa on ohitse. Poika oli innoissaan, ainakin siihen asti kunnes eksyimme kotimatkalla pakkasessa..

Eka tunti street dancea takana. Kädet kuulemma vetreytyi.