Ajan tosilyhyt historia

Voisiko joku kertoa minulle, minne ihmeeseen joulukuu hävisi? Aika liukenee sormista ilman, että teen sen eteen mitään. Herään aamulla ja hups, on ilta ja seuraava päivä. Se on onnea se. Ei taida olla murheitakaan kun ei oikeastaan päivien menoa kovin jouda ihmettelemään.

Kun oikein pinnistelen muistiani eilisestä taaksepäin täytyy myöntää, että joulukuussa itse asiassa sattui ja tapahtui kaikenlaista. Kodin remonttia on edistetty mikroskooppisesti, mutta silti, edistetty. Mies ajoi kolarin, jossa auto hajosi, muttei onneksi mies. Olemme tapailleet paljon ystäviämme ja taisi meillä olla lapsille piparinvalmistuskestitkin tuossa eräänä lauantaina. Kävimme myös viikonloppuvisiitillä Tallinnassa, jossa ihana mummi oli mukana. Nautiskelimme jouluisesta kaupungista ja lukemattomista leivonnaisista.

Eräänä iltapäivänä kävellessämme Kampin Narinkkatorille, siellä vilkkui erivärisiä valoja ja kuului lasten kiljahduksia. Lasten rieha! Keskellä viikkoa! Ilmaisia tivoleita ja ralliratoja, ja monenmoista herkkua sai kun heitti palloa  kojuissa. Mukavaa sattua tällaisen keskelle, juuri lasten kanssa. Halpaa huvia höpsöille. 

Karuselli pyörii lapset siinä hyörii.

Joulukuu on ollut säiden puolesta kuin mikä tahansa aika vuodesta, paitsi joulukuu. Omalla pihalla on voinut haravoida ja laskea mäkeä pulkalla ruohikkoa pitkin. Ukki keräsi suppilovahverokastikkeen raaka-aineet suoraan pihasta.

Pikkutyttökin on saanut fillaroida koko talven.

Kotona tavarat hakevat paikkaansa, seinät värejään ja kirjat kaappejaan. Onneksi nyt on niin pimeääkin  kun olen kotona, etten ole päässyt kuvaamaan talon hidasta muuttumista kodiksi. Ehtiihän sitä onneksi kun valo saapuu. 

Tulisi jo kesä, voisimme maalata pinkin lattian piiloon.

Huonekalut hyppivät eri asentoihin kotona. Nyt sohva on ikkunan alla, eilen toisaalla.

Pidämme pojan kanssa kiinni kahdenkeskisestä ajastamme. Miksihän se tosi usein on kahvilassa notkumista? Johtuukohan se äidin loputtomasta halusta maistella leivonnaisia? No, me tykätään jutustella ja pelailla pieniä pelejä, ja siihen kahvila antaa kivat puitteet jos ei halua aina olla kotona.

Cafe Esplanadissa on järjettömän kokoiset pullat.

Kenellä muulla kulkee hassut kysymys-vastauskortit kassissa kahvilan varalta?

 Jouluakin me muuten taidettiin viettää. Ensimmäinen joulu omassa kodissa. Lapset kävivät isänsä kanssa etsimässä pihalta höttöisimmän kuusen, ja poika sai kaataa sen meille keittiötä hauskuuttamaan. Minä leivoin saaristolaisleipää ja tein joululaatikot äidin parhailla ohjeilla. Ei jouluruoka silti yhtä hyvältä maistunut kuin oman äidin rakkaudella tekemänä.

Vuosi vaihtui naapurissa, jossa lapsikatras remusi keskiyöhön. Minä en tehnyt yhtään lupausta. Näyttää nämä päivät menevän iloisesti eteenpäin ilman lupauksiakin.