Laastaroitu iltapäivä

Lapset nyt saavat erilaisia klommoja ja haavoja. Joskus myös on päivän aikana kova ikävä äitiä tai uhmaikä harmittaa. Surun tai kivun lievitykseen meillä käytetään syliä, taikapuhallusta tai laastaria.

Meidän lapset eivät ole koskaan olleet kiinnostuneita nallukoista. Mutta voi mitä ihanuuksia löytyy pian apteekin hyllyltä. Pehmeitä, samettipintaisia nalletarroja, jotka voi liimata laastarin päälle, tai liimata ihoon sellaisenaan. Meidän tyttö silitteli jo omansa rullalle ja pussaili sen märäksi.

Tröstisar- pehmolaastarit tulevat Ruotsista. Tavallaan vierastan kaikenlaisia lasten trendejä, mutta nämä ovat aika harmiton juttu, ja laastarifirman kotisivuilla jäi hyvä mieli tuotteesta. Lohduttava laastari on tavallaan aika söpö keksintö, ja ainakin meidän kimuli tykkäsi omastaan oikein kovasti.

Kuvat firman nettisivuilta.

Kohta osaan jo nimetä katuja

Oemme asuneet uudessa kodissa nyt pari kuukautta. Ensimmäinen kuukausi meni siivotessa ja pestessä pois edellisten asukkaiden hieman ronskimpaa elämäntyyliä ja istuessa iltaa meillä asuvien isovanhempien kanssa, tämä toinen kuukausi on mennyt ihmetellessä tulevaa remonttiurakkaa.

Nyt alkaa olla aika tutustua uuteen kotikaupunkiin. En osaa vielä kulkea kovin kauas kotoa, mitä nyt lenkkeillen olen juossut ees taas lähikatuja ja metsiä. Bussipysäkille ja kauppaan osaan jo, ja pulkkamäkeen. Yhtä kahvilaa kahdesta on testattu ja hyväksi todettu, pieni lähikirjasto yllätti monipuolisuudellaan.

Minä liityin jumppalaan, jonne on matkaa juosten 10 minuuttia. Siellä on kiva tunnelma ja toivon mukaan jatkossa myös hyvänpäiväntuttuja, joiden kanssa voisin jakaa liikunnan tuomaa hyvää fiilistä.

Pojalle löytyi tanssikoulu, tosin tanssilaji vaihtui edellisestä. Lapset alkavat vähitellen tuntea olonsa kotoisaksi. Harrastuksilla, kavereilla ja vanhempien hyvällä mielellä lienee suuri vaikutus. Ensimmäinen tanssitunti uudessa paikassa on ohitse. Poika oli innoissaan, ainakin siihen asti kunnes eksyimme kotimatkalla pakkasessa..

Eka tunti street dancea takana. Kädet kuulemma vetreytyi.

No ei nyt ehkä ihan tuunattu, mutta vähän duunattu

Jos tapaisin lampun hengen ja saisin toivoa kolme asiaa, vastaisin varmaan sen kummemmin miettimättä että tahdon lisää kaappitilaa. Olen ärsyttävyyteen asti pedantti siisteydessä ja minua kismittää kun tavarat eivät ole vielä saaneet paikkaansa uudessa kodissa. Kivoja kaappeja ei vain meinaa näin häthätään löytyä. Tai löytyy, mutta hinnat leijuvat pilvissä.

Mieheni työpaikalla heitettiin taas tavaraa roskiin. Kun roskalavalle roudattiin tällaisia kaappeja, mies nappasi niistä pari mukaansa meille. Toinen päätyi piharakennukseen syväsäilytettäville vaatteille, toinen kannettiin suoraan makuuhuoneeseen. Näissä kaapeissa on aikoinaan kuljetettu teatterin kiertävien näytelmien puvustuksia ympäri maailmaa.

Maalasin kaapin sisältä, laitoimme oveen peilit ja alle renkaat ja voila, sain makuuhuoneeseen ihan mukiinmenevän vaatekaapin arkivaatteille ja mekoille. Yläkerran vaatehuone on vielä kesken, mutta eipä haittaa, sillä tänne mahtuu kaikki tarpeellinen.

Vaikka rakastan kaikkea modernia ja yksinkertaista, pidän vielä enemmän siitä, että koti rakentuu ikään kuin vahingossa, elämän mukanaan tuomista tavaroista. Toki on mahtavaa joskus hankkia jotain uutta ja täydellisesti omaan silmään istuvaa, mutta olisiko se lopulta tylsää, jos koko koti olisi haettu sisustusliikkeestä?

Vähän ankean näköinen sisältä.

Hämärä valaistus ei tee oikeutta kaapille, eikä tauluja kaipaavat seinät.

Jätin alkuperäismaalia pienet kehykset oviin.

Ryöstin osan lasten lelulaatikoista sukille ja alusvaatteille.

Luonto kuivaa minkä kasteleekin

Onpa kiva kun laadukkaat luonnonkuidut ja ekologinen tuotanto kohtaavat yhä useammin. Nyt Finlayson on lanseerannut kivan luontoystävällisen pyyhemalliston.

Reilu on pirteä reilunkaupan tuote,

Polku on ripustuslenkkiään myöten biohajoava ja

Silmu on valmistettu puuvillasta ja soijasta. Nämä pyyhkeet lienevät lapsiperheeseen sopivia, sillä silkkisen tuntuinen pinta kuivuu nopeasti käytön jälkeen. Ainakin meidän tahmatassuja pestään tämän tästä.

www.finlayson.fi

Tulta päin!

Aina ei uskoisi, että mieheni on keski-ikää lähestyvä aikuinen. Mieli on kuin pikkupojalla.

Koska meillä pidetään takoissa ja hellassa tulia joka päivä, on arjen sankarini hitsaillut itselleen sopivan välineen tuon suuren ja mahtavan voiman hallitsemiseen.

Sopiva takkaväline miehelle, joka kulkee omia polkujaan.

Sirkuksessa kotona

Välillä mielessä vilkahtaa ajatus, että miten sitä sai ajan kulumaan silloin kun ei vielä ollut lapsia.

Kävin viime viikolla jumpassa ja sen jälkeen mieheni kanssa yhdellä lasillisella helsinkiläisessä kulmakuppilassa ja ihmettelin, miten paljon aikaa minulla oli kulutettavana ihan itseeni, vaikka olinkin sitten kotona jo kello 20 illalla.

Lasten kanssa ei ole ajankäyttöongelmia. Päivät kulkevat vauhdilla kohti kesää, ja meillä on hauskaa.

Näitä kuvia katsellessani tuleekin taas kiire alkaa metsästämään kivaa tapettia keittiöön. Haluan repiä pois nuo paneelit seinistä. Kotiprojekti etenee siis ainakin ajatuksen tasolla.

Poika harjoittelee jonglöörausta huivien avulla. 

Breikki arkeen

Eilen kävimme katsomassa huikean sirkusesityksen, joka täytyy heti tänään mennä katsomaan uudelleen pojan kanssa. Show sisälsi breakdancea, tankoakrobatiaa, hurjia trampoliinihyppyjä ja huumoria. Suomalaiset kundit osaavat, ja se onkin huomattu, he kiertävät esiintymässä ympäri maailmaa. Tämä performanssi, Petit Mal, esitetään nyt 3.-5.1. 2012 Helsingin kaupunginteatterissa.

www. racehorsecompany.fi

Tämä traileri on napattu www.youtube.comista.